Kupillinen liikaa

Yritys hyvä kymmenen tai jotain sinne päin. Osaisiko joku arvata, mitä yllä olevan runon rakenne yrittää jäljitellä? Ja pst. Käykää myös kurkistamassa uutta  Reunalla -blogia jota pidän yhdessä kaverini kanssa.

Kahvi Aamun tuoksu Muistinkohan sammuttaa keittimen? Vatsa huokaa ja valittaa Taisi sumppi olla liian vahvaa Nyt on päällä tärinä ja vapina Kaikkeni antaisin, jos toisen kupillisen kahvia saisin Myisin vaikka äitini, käärisin lahjapaperiin ja lähettäisin Siperiaan. Jo tunti ilman kahvia, alkaa tässä jo paniikki tulla Kuulinko oikein, kolahtiko pannu? Kyllä, joten nyt sitä kahvia, saatana! Kuva täältä  

1. Juon kahvini mustana, kahdella sokeripalalla tai vastaavalla määrällä hienosokeria. Toki riippuu palojen koostakin, mutta suunnilleen tällaisella mikstuuralla meiksi pysyy hengissä. 2. Useimmat teistä varmasti kuvittelevat, että heti seuraava lipittämäni juoma äidin tissimaidon jälkeen olisi ollut kahvi, mutta näin ei kuitenkaan ole. Kahvinjuontini alkoi vasta 16-vuotiaana, silloinkin vielä reilun maitovaran kera. Siitä se kuitenkin sitten lähti, joskus tosirakkauden löytäminen vie aikansa. 3. Aamukahvi on se kaikista tärkein. Ilman sitä päivä on tuhoon tuomittu ja päänsärky iskee eikä ajatus toimi. Joissakin poikkeustapauksissa päivän muut kahvit kykenee jättämään väliin, mutta aamukahvin skippaaminen on ehdoton nou nou. 4. En ymmärrä ihmisiä, jotka seisottavat kahvia kupissaan vartin ennen kuin aloittavat juomisen. Eikö se jäähdy? Kuinka heillä on niin rautainen itsekuri? 5. Kotona kahvi toimittaa usein myös ruokajuoman virkaa. 6. Suurin osa päivän mittaan lipittäm...

Koska olen mullistanut koko valtakunnan kahvihöpinöilläni ja ainaisella kofeiinin lipityksellä, päätin viedä rakkauteni jälleen astetta överimmäksi ja perustaa jumaljuomalleni ikioman blogin. Tänne voin purkaa rakkaudentunnustukseni ja höpistä kaikkea sekavaa, mikä vain sattuu vähänkään sivuamaan kahvia. Järjellistä aineistoa tänne on turha odottaa, joten jos omistat minkäänlaista suojeluvaistoa aivosolujasi kohtaan niin tämä on hyvä hetki juosta karkuun. Jos päätit kaikesta huolimatta jatkaa lukemista, niin se on oikein mukavaa. Juodaan vaikka joskus kahvit sen kunniaksi! Itsellenikin on vielä jokseenkin epäselvää, mitä tulen tänne blogiin tunkemaan ja kestääkö viritelmä hengissä kauankin vai lässähtääkö se heti alkutekijöissä kuin juoppo lumihankeen. Lähdetään liikkeelle pienistä ja yksinkertaisista, mutta sitäkin olennaisimmista asioista. Saanen esitellä kolme asiaa, jotka pelastavat päiväni ja siinä sivussa myös muut ihmiset. Ilman asianmukaista ravintoa meiksi kun ei ole millään...