Selviytymisvälineeni esittelyssä

Koska olen mullistanut koko valtakunnan kahvihöpinöilläni ja ainaisella kofeiinin lipityksellä, päätin viedä rakkauteni jälleen astetta överimmäksi ja perustaa jumaljuomalleni ikioman blogin. Tänne voin purkaa rakkaudentunnustukseni ja höpistä kaikkea sekavaa, mikä vain sattuu vähänkään sivuamaan kahvia. Järjellistä aineistoa tänne on turha odottaa, joten jos omistat minkäänlaista suojeluvaistoa aivosolujasi kohtaan niin tämä on hyvä hetki juosta karkuun. Jos päätit kaikesta huolimatta jatkaa lukemista, niin se on oikein mukavaa. Juodaan vaikka joskus kahvit sen kunniaksi!

Itsellenikin on vielä jokseenkin epäselvää, mitä tulen tänne blogiin tunkemaan ja kestääkö viritelmä hengissä kauankin vai lässähtääkö se heti alkutekijöissä kuin juoppo lumihankeen. Lähdetään liikkeelle pienistä ja yksinkertaisista, mutta sitäkin olennaisimmista asioista. Saanen esitellä kolme asiaa, jotka pelastavat päiväni ja siinä sivussa myös muut ihmiset. Ilman asianmukaista ravintoa meiksi kun ei ole millään tasolla mitenkään miellyttävä ilmestys. Enkä myöskään takaa ympäristön säästyvän vaurioitta, jos minut päästetään irti silloin kun kofeiinimittari on miinuksen puolella.


Kahvinkeitin

My precious baby. Kaunis punainen Avecini (voisko sopivampaa merkkiä ollakaan?), jonka kanssa yhteistä eloa on jatkunut kesästä 2008, jolloin ensimmäiseen omaan kämppään muuttaessa kahvinkeitin oli olennaisessa osassa hankittavien tavaroiden listalla. Muistaakseni Tarjoustalosta tai jostain sellaisesta tuli poimittua mukaan ja hinta oli jossaaaain... kympin tietämillä? Vähän päälle? Ei voi muistaa, mutta halvalla kuitenkin. Uskollisesti tuo on meikäläistä kuitenkin palvellut, vaikka alkaakin olla vähän vanhuudenhöperö. Sumppien valmistumisessa kun kestää ainakin arvostelijoiden mukaan tarpeettoman kauan ja lisäksi mokomalla on paha tapa aina välillä haihduttaa vettä enemmän kuin laki sallii. Tämä ei kuitenkaan ole toistuvaa, joten ei koskaan tiedä milloin koneessa on odottamassa pienempi määrä valmista kahveeta kuin mitä pitäisi suhteessa siihen, miten tuli vettä annostelleeksi. Tällöin "kahvin" maku muistuttaa niitä kuravellihyytelöitä, joita valmistettiin muksuina hiekkalaatikolla. Ei sillä, että olisin niitä maistanut. En ainakaan tunnusta. Kuitenkin, pienistä vioistaan huolimatta keittimeni on minulle hyvin rakas ja osoitan sille asianmukaista huomiota ahkerasti pitkin päivää. Se on myös ensimmäisimpiä asioita, joihin otan aamuisin kontaktia.


Kahvipurkki

Tämän näköisessä purkissa meikäläinen säilyttää sumppejaan. Purkki on ostettu kaiketi vuoden 2010 tienoilla ja on kolmas Juhla Mokka kahvipurkkien sarjassa. Sanna Mander on vastannut kuvituksesta, joka kertoo kesäisestä kahvihetkestä. Inspiraatio tarinaan syntyi taiteilijan omasta elämästä, joka on vanhemmuuden myötä rauhoittunut ja jossa on aikaa nauttia pienistä arkisistakin asioista. Kyseessä oli puhdas heräteostos, sillä pidin kovasti myös ruskeasta Muumi -purkista jossa kahvinpuruja tuli aikaisemmin säilytettyä. Tai pidän toki edelleen, sillä purkki on yhä kaapissa tallessa joskin tyhjillään. En vain millään raaski luopua siitä, vaikkei sille juuri nyt mitään käyttötarkoitusta olekaan. Kahvipurkkikokoelma se on kahdenkin purkin kokoelma. Tämä nykyinen oli kuitenkin sen verran upea ja silmiä hivelevä löytö aikoinaan, että se lähti väkisin mukaan. Työpäivän jälkeen tuntui ihan asialliselta hemmotella itseään uudella kahvipurkilla. Tällä hetkellä purkin sisältönä on Pirkan Costa Ricaa, mutta odottelen päivää jona Juhla Mokkaa saisi tarjoushinnalla, jotta purkin sisältö voisi taas olla sitä itseään.

Termospullo

Toisinaan on niitä onnettomia aamuja, kun ei vain pääse sängystä ylös tarpeeksi vikkelästi ja sumpit on pakko napata termariin talteen ja lipittää myöhemmin kun on päässyt istahtamaan. Ja vaikka aamulla ehtisikin sumpit tuhoamaan, niin aika varmasti termari lähtee silti mukaan ainakin, jos ei ole varmuutta milloin seuraavan kerran pääsee vastakeitetyn kahvin äärelle. Termari siis on pelastanut minut useina aamuina varmalta kofeiinin- puutoskuolemalta. Lisäksi pitkillä ajomatkoilla termari on mitä loistavin matkatoveri! Termari on myös vakiovarusteena silloin, kuin lähden jonottamaan konsertteihin. Mikäs sen mukavampaa kuin istua kadulla perse kylmästä kankeana ja lipittää kahvia. Pysyy mieli virkeänä ja hysteerisyys kohdillaan! Tämä pikkukaveri tuli hankittua Clas Ohlsonilta viime elokuussa hintaan 6,99 euroa ja on ollut siitä lähtien ahkerassa käytössä. Itseasiassa siitä on tullut jo pienoinen julkkis... Ainoa huono puoli termarissani on se, että se on todellakin pieni. Tilavuus on vaivaiset 3,5 desiä eikä sillä meikäläisen kofeiinintarvetta kovinkaan kauan ylläpidetä. Olenkin pohtinut termariperheeni kasvattamista, sillä samasta sarjasta löytyy myös puolenlitran ja litran mentäviä pulloja.

Eiköhän siinä ollut ne tärkeimmät. Toki suodatinpussit ovat myös erittäin kova juttu, mutta en usko että ketään kiinnostaa jaaritteluni Pirkan suodatinpusseista varsinkin kun paketti kuluu loppuun niin nopeasti, ettei siinä ehdi mitään syvempiä tunnesiteitä muodostamaan. Kahvikuppikokoelmastani saatan hölistä joskus hamassa tulevaisuudessa.

Kahvittelemisiin!